Muovin tyhjiömuovausta.

Meidän tulee tehdä opinnoissa myös jonkinlainen muovityö. Yksi mahdollisuus oli tehdä työ tyhjiömuovaamalla. Päätin kokeilla menetelmää, koska en ollut aiemmin sellaista kokeillut. Työksi ajattelin tehdä jonkinlaisen yövalon kummitytölleni. Muovityön kanssa tuli hieman kiire, koska tyhjiömuovain oli yliopistolla käytössä vain muutaman viikon ajan. Muovit tilasimme Step Systemsiltä. Itse tilasin 3 mm paksuista opaalin väristä polystyreeniä.

Wikipedia tietää: Polystyreeni on kestomuovi. Se on huoneenlämmössä jäykkää, mutta sitä voidaan käsitellä kuumentamalla. Styroxi (eli EPS - expanded polystyrene) on myös polystyreeniä. Polystyreeni voidaan hävittää polttamalla muun palavan aineksen mukana, mutta sitä ei kuitenkaan suositella, sillä palaessa siitä voi vapautua mm. syöpää aiheuttavia yhdisteitä.

Valmistin muotin MDF-levystä. Liimasin levyjä pinoksi, jotta sain muotista riittävän paksun. Päätin tehdä valaisimesta tähden muotoisen. Muodon tulostin paperille netistä, jotta tähdestä tulisi symmetrinen. Piirsin muodon paperia apuna käyttäen ja sahasin tähden irti vannesahalla. Viimeistelin pinnat viilaamalla ja hiomalla. Se sujui nopeasti, koska MDF-levy on todella helposti työstettävissä.

 

Muotti kiinnitettiin vanerilevylle, johon oli porattu 2 mm poralla reiät reunustamaan muottia. Porasin hieman suuremmat reiät myös muotin alle, jotta muovi imeytyisi kunnolla muotin pintaan.

Muotin ja vanerilevyn väliin asetettiin vielä aluslevyt pienen ilmaraon aikaansaamiseksi

Käytin tyhjiömuovaimen pienennyskehää, koska muottini oli sen verran pieni. Pienennyskehää käyttämällä yhdestä muovilevystä saa sahattua neljä aihiota, joten muovia säästyy ja sitä riittää, vaikka ensimmäinen (tai toinenkin) versio menisi pieleen.

Koneen säädöt olivat sikäli yksinkertaiset, että kaikki nupit olivat asennossa FULL eli täysillä mennään. Muotti asetettiin ritilälle ja laskettiin kahvasta koneen pohjalle. Muovilevy puristettiin kehän ja tiivisteen väliin tiukasti. On tärkeää, että levy on tiukasti kiinni, jotta imuvaiheessa saadaan tyhjiö aikaiseksi. Aiemmin huomasimme, että pienennyskehä fuskaa hieman jostain nurkasta, mutta oman työn kohdalla piti vain toivoa parasta...

Muovi lämmitettiin muovattavaan muotoon. Lämmitysaika on hyvin yksilöllinen ja riippuu mm. muovin paksuudesta ja siitä, kuinka kauan kone on ehtinyt olla päällä lämpeämässä. Omaa muovia lämmitin 60 + 15 + 10 sekuntia. Näissä väleissä kokeilin sormilla, onko muovi sopivasti lämmennyt. Kun muovi on sopivan lötköä, lämmitin työnnetään pois muovin päältä, muotti nostetaan kammesta ylös ja koneen imu laitetaan päälle. Jos kaikki menee hyvin, muovi imeytyy muotin päälle...

Ensimmäisessä versiossa muovi imeytyi muotin päälle melko hyvin, mutta yhden tähden sakaran pää ei tullut aivan suoraksi. Muotin irrotus oli myös oma lukunsa. Kokeilin käsin kiskomista ja paineilmaa, mutta muotti oli tiukassa oli pysyi paikoillaan. Lopulta muotti jouduttiinkin irrottamaan hieman väkivalloin. Tästä käsittelystä jäi muoviin hieman jälkiä, joten päätin tehdä toisen version...

Jotta toinen versio onnistuisi paremmin, tein tähden sakaroista hieman viistot, koska ne olivat alunperin aivan suorat. Kun muotissa on parinkin asteen kulma, irtoaa se muovista huomattavasti helpommin.

Toinen versio onnistuikin paremmin ja myös kaikki reunat imeytyivät siististi muottia vasten. Muotti oli kuitenkin edelleen melko tiukasti muovissa kiinni. Parhaaksi todettu keino oli ruuvata muotin pohjaan kiinni koukut, joista muotin sai laitettua höyläpenkkiin kiinni. Sitten vain muovia kiskottiin varovasti hivutellen ylöspäin ja muovi irtosikin tällä konstilla melko helposti.

Kokeilimme myös parafiiniöljyn levittämistä muotin pintaan, mutta emme havainneet sillä olevan suurtakaan merkitystä. Käsitellyt ja käsittelemättömät muotit irtosivat yhtä hyvin... tai yhtä huonosti.

Käytin koko muovilevyni, joten minulla on nyt neljä tähteä. En tiedä, mitä näillä kaikilla teen. Yhdestä tulee ainakin valaisin, toisesta vaikka hiekkamuotti, kolmannesta tähden muotoinen kuppi... ja neljännestä jotain muuta. Myös pelkkä muotti on itsessään kiva, joten senkin aion pintakäsitellä varmaankin maalaamalla ja laittaa sen vaikkapa kirjahyllyyn keikkumaan.

Näppärää! Tyhjiömuovaus on hauska tekniikka ja se tarjoaa aivan toisenlaisen näkökulman muovimaailmaan. Näppärän hintaisia on tosin nämä koneetkin Stepillä ja varmaankin aika harvalta koululta näitä löytää. Fiksua olisi hankkia yksi kone yhdessä useamman koulun kesken. Olisi pienennät kustannukset ja toisaalta laitteelle saataisiin myös enemmän käyttöä. Vaan enpä tiedä, kuinka paljon kouluilla harrastetaan minkäänlaisia yhteishankintoja.

Kelkka on valmis!

Vihdoin kaikki osat paikallaan! Kelkan aisan kiinnitin 6 x 40 ruostumattomilla pulteilla. Pultteja jouduin metsästämään useammasta liikkeestä - joko ei ollut pultteja ollenkaan tai haluamani koko oli loppunut. K-raudassa oli kyllä pultteja joka kokoa, mutta ei ruostumattomina. Lopulta oikeat pultit ja mutterit löytyivät naapurikunnan pienestä erikoisliikkeestä. Siellä täytyykin muistaa asioida tällaisten erikoisempien toiveiden kanssa. Pultit oli harmillisesti leimattu, joten leima piti hioa pois. Maalasin pulttien päät myös mustiksi, jotta ne sopivat paremmin kelkan rungon kanssa yhteen. Pienetkin yksityiskohdat ovat tärkeitä. :) Porasin reiät aisaan pylväsporakoneella ja metalliosaan akkuporakoneella. Mutterit kiristin räikällä paikoilleen.

Puskuri tuli kiinni Sarin "biisoniliimalla", joka kestää kosteutta ja mm. merivettä ja happoa. Kelkka on nyt siis tehty kestämään hyvin haasteellisissa olosuhteissa. :) Olisihan tässä voinut tulla valmista vähän nopeamminkin, mutta pääasia, että valmista tuli. Lopputulos on pienestä keikkumisesta huolimatta hyvä. Aisan kaulinta muistuttava ulkonäkö ehkä hieman häiritsee, mutta ehkä se on tottumiskysymys. Nyt vain odottelemaan ensi talvea! Ehkä pieni testiajo pitää käydä ulkona tekemässä... :)

Kelkan pintakäsittely ja puuosien kiinnitystä.

Kelkka on nyt pintakäsitelty ja puuosatkin ovat alkaneet löytää paikkojaan pienen taistelun jälkeen. Kelkan rungon käsittelin kolmeen kertaan mustalla Ferrexillä. Ferrex on ruosteenestomaali, joten sen pitäisi soveltua hyvin ulko-olosuhteisiin. Todennäköisesti vasta käytössä kuitenkin selviää, miten pinta kestää esim. kulutusta.

Ajattelin jättää pinnan tuollaiseksi, vaikka Ferrex onkin varsinaisesti vain pohjamaali. Sävy on kuitenkin oikea, joten turhaanpa tuota enää maalailemaan. Myös tuoteselosteen mukaan pintaa ei tarvitse välttämättä päällemaalata. Ferrex ei ollut levittyvyydeltään mitenkään parasta ja pinnassa näkyy jonkin verran siveltimen jälkiä. Tuskinpa noita tulee kuitenkaan kenenkään katseltua kelkan ollessa käytössä.

Kelkan puuosien kiinnitystä varten piti käydä ostamassa 5 x 25 kupukantaisia rosteriruuveja.  Ostin ruuvit Rautiasta, mutta ostos menikin täysin pieleen. En siinä ostaessa kyseenalaistanut myyjän antamia ruuveja, ajattelin hänen tietävän, vaan pieleen meni. Uusinnin kautta sain oikeat ruuvit - ja parempi niin, koska sopivat ruuvit (4 x 25) löytyivät toisesta liikkeestä irtotavarana 2 eurolla, kun väärät olivat maksaneet Rautiassa 7e.

Pintakäsittelyn jälkeen kiinnitimme kelkkaan puuosat kiinni. Teimme laitimmaisiin kappaleisiin pienet lovet, jotta ne asettuvat siististi kelkan päätyyn. Kappaleiden päät viistimme hiomalla, jotta päädyt eivät lohkea niin helposti, jos (ja kun) niihin kohdistuu iskuja.

Mallasimme kappaleet paikoilleen käyttämällä apuna vanerinpalasia, joilla saimme raot saman suuruisiksi. Päätyä kiinnittäessämme emme enää käyttäneet palasia ja jotenkin jossain kohtaa yksi puista meni vinoon. Tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy hieman erisuuruiset raot. Onneksi tilanteen sai tässä vaiheessa vielä korjattua. Otin ruuvit irti ja porasin päätyyn uudet reiät, minkä jälkeen kappale asettuikin ihan hyvin paikoilleen.

Puissa oli kuitenkin hiemn kieroutta, ja olihan sitä kieroutta hieman rungossakin, mistä syystä kelkka ei ole aivan tasapainossa ilman kuormaa, vaan se keikkuu hieman puolelta toiselle. Kuorman kanssa kelkka asettuu kuitenkin tasaiseksi. Eikä meidän pihakaan vaaterissa ole, joten eiköhän tällä saa polttopuut työnnettyä...

Kelkan päätyyn tein pistosahalla pienen kevennyksen. Aloitin melko pienellä kaarella, koska en ollut varma, miltä aukko näyttää kelkassa. Suurentelin kaarta hiljalleen, kunnes lopputulos miellytti. Pistosaha teki melko siistiä jälkeä ja viimeistely oli helppo tehdä kaarevalla hiomatuella.

Kelkan aisa ja "puskuri" eivät ole kestopuuta, joten ne piti käsitellä erikseen säänkestäviksi. Kyllästin osat Valtti pohjusteella. Tämä saattoi olla hieman hätävarjelun liioittelua, koska toisessa rautakaupassa myyjän mukaan pelkkä värillinen Valtti olisi riittänyt. Mut onpahan nyt myrkkyjä joka lähtöön, jospa kelkka kestäisi sitten loppuelämän!

Kestopuuta olevat osat käsittelin suoraan sävytetyllä Valtilla, jota löytyi K-raudasta myös vesiohenteista versiota. Tökötti oli todella epäilyttävän väristä, lähinnä likaisen violettia,joten tein varmuuden vuoksi testikappaleen. Sävy tummui kuitenkin todella nopeasti halutuksi, joten uskalsin ruveta maalaushommiin.

Ja lopputuloshan on erinomainen! :) Myös aisa ja puskuri on käsitelty samansävyisiksi, kuva vain jäi ottamatta. Jos ehdin, niin tällä viikolla kiinnitän ne paikalleen ja sitten kelkka olisikin vihdoin valmis.

ps. Vein gradun tarkistukseen viime viikon torstaina, joten nyt voin vihdoin omistautua pelkälle pajaelämälle... :)

Kelkan puuosien valmistusta.

Kyllä keuhkot on nyt täynnä pölyä! Mikä siinä onkin, ettei tule hengityssuojainta pidettyä. Sitä jotenkin luulee, ettei sorvatessa puu nyt niin paljon pölise. Mutta kun sorvin ääressä viettä pari päivää sorvaten ja hioen, alkaa se hiljalleen tuntua keuhkoissakin. Hirveä köhä tuli, yskittää koko ajan.

Myös hartiat sain jumiin sorvatessa. Jotenkin sorvin ääressä tulee könötettyä todella huonossa asennossa, selkä kyyryssä ja varmaan taltastakin puristaa niin kovaa, että paikat menee pelkästään siitäkin jumiin. Mutta ei pidä valittaa, koska onhan sorvaaminen pienistä sivuvaikutuksista huolimatta kuitenkin todella mukavaa. :) Tämän päivän opetus kuitenkin oli: käytä hengityssuojainta.

Kelkan aisan ja "puskurin" valmistus alkoi viime viikolla jyrsinnöillä. Jyrsin käsikäyttöisellä yläjyrsimellä molempiin kappaleisiin urat, jotta ne saa upotettua kelkan metallirunkoon. Uria piti hieman viimeistellä käsin talttaamalla ja hiomalla. Erityisesti kapeaa uraa oli melko vaikea taltata siististi ja urasta tulikin melko rajun näköinen sisältä. Urat jäävät kappaleissa kuitenkin piiloon, joten en ruvennut sitä sen enempää hiomaan ja siistimään.

Aluksi suunnitelmana oli sorvata kappaleista koko pituudelta pyöreitä, mutta suunnitelma vaihtuikin siihen, että sorvaan vain aisan kahvaosat. Lieriösorvaus sujui joutuisasti ja ongelmitta. Sorvatessa joutui tosin mittailemaan aika paljon, että kahvoista tuli samanlaiset. Melkeinpä paras mitta tässä tapauksessa oli kuitenkin mitan sijaan omat kädet.

Vihdoin "opin" myös itse vaihtamaan sorvin kierrokset tällä turvallisella keppimenetelmällä, jolla ei voi jäädä näpit hihnan väliin. Totta se on, että jos koskaan ei itse pääse jotain kokeilemaan, niin ei sitä vierestä katsomalla opi. Näitä asioita pitää itse tehdä ja kokeilla, että oikeasti oppii niitä tekemään.

Sorvaamiseen käytin pääasissa kuvassa olevaa pyöreäpäistä talttaa. Viistoja kohtia sorvasin vinokärsisellä tasataltalla ja kappaleen pään sorvasin katkaisutaltalla sinne asti, minne uskallus riitti...

Kahvojen väliin jäävän osan aisaa pyöristimme alajyrsimellä. Jyrsimme myös kelkan puskurin reunat.

Valmista! Vielä pitäisi keksiä jokin myrkky kappaleiden pintaan, jotta ne kestäisivät ulko-olosuhteet. Viikonlopun ohjelmassa siis iskän autotallin penkomista - tai asiointia maalikaupassa.